Yhteiskunnallisia kannanottoja taiteen avulla – aloitussivu

Taide on taiteilijalle sitä mitä sanat ovat kirjailijalle: se on megafoni, jonka välityksellä saada viestinsä maailmalle kuuluville. Parhaimmillaan taide ei jätä ketään kylmäksi, vaan se herättää vahvoja tunteita ja keskustelua. Näin taiteen avulla voidaan tuoda esiin yhteiskunnallisia epäkohtia sekä kotimaan että ulkomaan asioita käsiteltäessä. Esittävä taide on erinomainen foorumi tuomaan esille erilaisia yhteiskuntaamme varjostavia ongelmia ja haasteita, sekä luomaan keskusteluja aiheiden ympärille ongelmien ratkaisemiseksi.

Suomalainen taide on koko historiansa ja olemassaolonsa ajan ilmentänyt yhteiskuntaa ja siinä asuvia ihmisiä eri tavoin. 1900-luvulla ihmisten kiinnostus esimerkiksi kehitysmaiden tilannetta kohtaan alkoin nousta kasvavassa määrin uutisoinnin nostaessa ihmisten tietoisuutta eri maiden kriiseistä ja ongelmista. Luterilaiseen perinteeseen pohjautuva lähimmäisenrakkaus ja auttamisenhalu puolestaan nostavat suomalaisissa usein halun ratkaista ongelmia ja auttaa hädässä olevia.

Suomen Lähetysseura onkin yksi niistä tahoista, joka on tukenut suomalaista taidetta maailmalla auttaen tuomaan esiin globaaleja kriisitilanteita etenkin kehitysmaissa. Sama pätee moniin muihinkin kehitysmaissa vapaaehtois- ja auttamistyötä tekeviin tahoihin. Taiteilijoiden tukeminen mahdollistamalla heille puitteet työskennellä kriisialueilla edesauttaa laajempien yhteiskunnallisten ongelmien esiintuomista. Suomalainen taide on siis paljon muutakin kuin maisemakuvia ja kuvauksia ihmisistä. Se voi olla myös kantaaottavaa yhteiskuntakritiikkiä tai hätähuuto, joka saa ihmiset tarkastelemaan ympäröivää maailmaa kriittisemmin.

Kuivuudessa kasvaa toivo

“Kuivuudessa kasvaa toivo” on valokuvanäyttely tansanialaisista naisista ja tytöistä. Paremmin näyttelijänä tunnettu Laura Malmivaara vieraili Tansaniassa syksyllä 2018 ja kuvasi matkallaan kohtaamiaan tyttöjä ja naisia. Valokuvanäyttely koostuu näistä muotokuvista ja kertoo osaltaan tarinan Tansanian tilanteesta kuivuuden keskellä.

Kuivuus on maailmanlaajuinen ongelma, joka liittyy puhtaan juomaveden saantiin. Suomessa puhdas juomavesi on usein itsestäänselvyys pohjavesirikkaan maaperämme ansiosta. Kaikkialla maailmassa tilanne ei ole yhtä ruusuinen, ja esimerkiksi useat Afrikan maat kärsivät usein kuivuudesta ja sen tuomista ongelmista. Kuivuus ja puhtaan juomaveden puute luovat vakavia yhteiskunnallisia ongelmia, kuten nälänhätää, maaperän köyhtymistä ja autioitumista, sairauksia ja sosiaalisia ongelmia, ja pahimmillaan jopa sotaa.

Projektit kuten “Kuivuudesta kasvaa toivo” edesauttavat Tansanian kuivuuden kaltaisten kriisien nostamista tavallisen kansan tietoisuuteen, ja tässä suomalainen taide voi myös toimia merkittävänä tekijänä ja yhteiskunnallisena vaikuttimena. Naisen asema tansanialaisessa yhteiskunnassa heijastuu valokuvanäyttelyssä, sillä vedenhaku ja ruoanhankinta sekä -valmistus ovat tansanialaisessa yhteiskunnassa naisen töitä. Mutta mitä tapahtuu, kun vettä ei ole saatavilla? Miten se vaikuttaa naisen asemaan? Ilmastonmuutoksen vaikutukset ovat näin ollen suoraan nähtävissä näiden tansanialaisten naisten ja tyttöjen elämässä.

Kaiken ei kuitenkaan tarvitse olla kärsimystä, ja tähän “Kuivuudessa kasvaa toivon” kaltaiset projektit tähtäävät. Malmivaara pyrkii työllään auttamaan tansanialaisessa yhteiskunnassa heikoimmilla olevia. Hänen kummityönsä Suomen Lähetysseuran Toivoa.fi-sivustolla pyrkii keräämään varoja, joilla rakennetaan vesipumppuja Kishapun kyläyhteisöön ja tuetaan kyseisen kyläyhteisön heikoimpien yksilöiden oikeuksien toteutumista. “Kuivuudessa kasvaa toivo” on vain yksi esimerkki siitä, miten suomalaisen taiteen avulla voidaan tukea yhteiskunnallisia rakenteita ja ratkaista ongelmia myös laajempaa mittakaavaa katsoen.

Tuntematon rauhanturvaaja

Siinä missä yksilön tasolla voimme pyrkiä vaikuttamaan maailmanlaajuisiin kriiseihin, kuten ilmastonmuutos, ovat sodat ja erilaiset aseistetut konfliktit aivan toinen tapaus sinänsä. Maailmassa on paljon alueita ja kansoja, joilla on vaikea ja verinen historia, ja kaikista diplomaattisista ponnisteluista huolimatta ristiriitatilanteita ja kahakoita syntyy, aloittaen pahimmassa tapauksessa sodan. Terrorismi ja sen uhka ovat todellisuutta monille esimerkiksi Lähi-Idän maissa asuville. Näin ei kuitenkaan pitäisi olla, sillä jokaisella maailman kansalaisella tulisi olla mahdollisuus elää elämäänsä turvallisesti ja rauhassa.

Kansalaisten rauhaa turvaamaan maissa, joissa poliittinen tilanne on epävakaa, lähetetään usein rauhanturvaajia eri maista. Suomi on yksi maa, josta lähtee vuosittain rauhanturvaajia eri puolille maailmaa pitämään huolta tulenherkkien alueiden rauhasta. Rauhanturvaajat tekevätkin merkittävää työtä osaltaan, ja heidän läsnäolonsa kriisi- ja konfliktialueilla on usein tervetullutta ja arvostettua.

Markku Joutsen työskenteli rauhanturvaajana UNDOF-operaatiossa Israelin ja Syyrian rajalla vuosina 1990-1991. Tuona aikana hän tallensi näkemänsä ja kokemansa kinokameralla mustavalkokuviksi. Joutsenen ottamat kuvat rauhanturvaajana kertovat tarinaa Lähi-Idästä ja sen ihmisistä kriisin aikana, paikallisesta kulttuurista, sekä rauhanturvaajan työstä ja vapaa-ajasta. Vuonna 2016 Joutsenen ottamasta yli kolmesta tuhannesta kuvasta valikoidusta läpileikkauksesta järjestettiin valokuvanäyttely, joka oli esillä muun muassa Suomen Puolustusvoimien Kansainvälisessä keskuksessa Santahamina-talossa.

“Tuntematon rauhanturvaaja” on yhteiskunnallisesti merkittävä kokonaisuus, joka ottaa kantaa sekä 1990-luvun alussa vallinneeseen Lähi-Idän kriisiin, että keskusteluun asevelvollisuuden ja puolustusvoimien merkittävyydestä Suomessa. Vaikka olemme eläneet rauhan aikaa Suomessa jo liki sata vuotta, on puolustusvoimien merkitystä maamme turvallisuuden kannalta vaikea kiistää. Asepalveluksensa Suomessa suorittaneilla on mahdollisuus hakea rauhanturvaajiksi eri projekteihin maailmalla, ja suomalaiset rauhanturvaajat ovat sekä koulutukseltaan että asenteeltaan kansainvälisesti arvostettuja.

Joutsenen “Tuntematon rauhanturvaaja” on yksi hieno ja merkittävä esimerkki siitä, miten taiteella voi vaikuttaa yhteiskunnallisiin kysymyksiin. Korkean koulutuksen ja vapaan uutismedian ansiosta tailteilijoilla ja muilla tekijöillä on mahdollisuus valjastaa suomalainen taide merkittäviin yhteiskunnallisiin, sosiaalisiin ja poliittisiin projekteihin, sekä herättää keskustelua ottamalla kantaa taiteen muodossa.